Who cast that first fateful tomato that started the La Tomatina revolution? The reality is no one knows. Maybe it was an anti-Franco rebellion, or a carnival that got out of hand. According to the most popular version of the story, during the 1945 festival of Los Gigantes (a giant paper mâché puppet parade), locals were looking to stage a brawl to get some attention. They happened upon a vegetable cart nearby and started hurling ripe tomatoes. Innocent onlookers got involved until the scene escalated into a massive melee of flying fruit. The instigators had to repay the tomato vendors, but that didn't stop the recurrence of more tomato fights—and the birth of a new tradition.
Fearful of an unruly escalation, authorities enacted, relaxed, and then reinstated a series of bans in the 1950s. In 1951, locals who defied the law were imprisoned until public outcry called for their release. The most famous effrontery to the tomato bans happened in 1957 when proponents held a mock tomato funeral complete with a coffin and procession. After 1957, the local government decided to roll with the punches, set a few rules in place, and embraced the wacky tradition.
Though the tomatoes take center stage, a week of festivities lead up to the final showdown. It's a celebration of Buñol's patron saints, the Virgin Mary and St. Louis Bertrand, with street parades, music, and fireworks in joyous Spanish fashion. To build up your strength for the impending brawl, an epic paella is served on the eve of the battle, showcasing an iconic Valencian dish of rice, seafood, saffron, and olive oil.
Today, this unfettered festival has some measure of order. Organizers have gone so far as to cultivate a special variety of unpalatable tomatoes just for the annual event. Festivities kick off around 10 a.m. when participants race to grab a ham fixed atop a greasy pole. Onlookers hose the scramblers with water while singing and dancing in the streets. When the church bell strikes noon, trucks packed with tomatoes roll into town, while chants of "To-ma-te, to-ma-te!" reach a crescendo.
Then, with the firing of a water cannon, the main event begins. That's the green light for crushing and launching tomatoes in all-out attacks against fellow participants. Long distance tomato lobbers, point-blank assassins, and medium range hook shots. Whatever your technique, by the time it's over, you will look (and feel) quite different. Nearly an hour later, tomato-soaked bombers are left to play in a sea of squishy street salsa with little left resembling a tomato to be found. A second cannon shot signals the end of the battle. | Kuka heitti ensimmäisen kohtalokkaan tomaatin, joka aloitti Tomatina-vallankumouksen? Todellisuudessa kukaan ei tiedä. Kyse saattoi olla kapinasta Francoa vastaan tai karnevaalista, joka ryöstäytyi käsistä. Tarinan suosituimman version mukaan vuoden 1945 Gigantes-festivaalilla (joka on valtavien paperimassanukkejen paraati) paikalliset halusivat järjestää tappelun saadakseen huomiota. He löysivät sattumalta vihanneskärryn ja alkoivat heitellä kypsiä tomaatteja. Viattomat sivulliset joutuivat mukaan, ja välikohtaus laajeni valtavaksi lentävien tomaattien sekamelskaksi. Alkuunpanijat joutuivat maksamaan vahingoista tomaattikauppiaille, mutta se ei estänyt tomaattikahakoiden toistumista—eikä uuden perinteen syntymistä. 1950-luvulla viranomaiset pelkäsivät tapahtuman laajenevan hallitsemattomasti ja säätivät useita kieltoja, sitten lievensivät niitä ja ottivat ne taas uudelleen käyttöön. Vuonna 1951 lakia rikkoneet paikalliset pantiin vankilaan, kunnes heidän vapauttamistaan vaadittiin julkisessa protestissa. Kuuluisin tomaattikieltoja uhmaava teko tapahtui vuonna 1957, kun kannattajat pitivät täydelliset tomaatin valehautajaiset arkkuineen ja saattueineen. Vuoden 1957 jälkeen paikallishallinto päätti sopeutua hankalaan tilanteeseen, määrittää pelisäännöt ja hyväksyä omituisen perinteen. Vaikka tomaatit ovat pääosassa, virallista huipentumaa edeltää juhlaviikko. Silloin juhlistetaan Buñolin suojeluspyhimyksiä—neitsyt Mariaa ja pyhimys Luis Bertránia—katuparaatien, musiikin ja ilotulitusten avulla iloiseen espanjalaiseen tapaan. Jotta kisailijat saavat voimia tulevaan taistoon, kamppailun aattona tarjoillaan valtava paella, joka on perinteinen valencialainen ruokalaji, jossa on riisiä, mereneläviä, sahramia ja oliiviöljyä. Nykyään tämä vallaton festivaali on järjestäytyneempi. Järjestäjät ovat jopa alkaneet viljellä pahanmakuista tomaattilajiketta vuosittaista juhlaa varten. Juhlallisuudet alkavat klo 10, kun osallistujat kisaavat siitä, kuka saa napattua liukkaan pylvään päähän kiinnitetyn kinkun. Katsojat ruiskuttavat kiipeilijöiden päälle vettä sekä laulavat ja tanssivat kadulla. Kun kirkon kello lyö 12, tomaateilla lastatut kuorma-autot saapuvat kaupunkiin samalla, kun "To-ma-te, to-ma-te!" -huudot saavuttavat huippukohtansa. Sitten päätapahtuma alkaa vesitykin laukaisulla. Tällöin voidaan aloittaa tomaattien murskaaminen ja heittäminen perusteellisissa hyökkäyksissä toisia osallistujia vastaan. On pitkän matkan sinkoajia, lähitaistelijoita ja keskimatkan kaariheittäjiä. Olipa tekniikka mikä tahansa, kamppailun päätyttyä osallistujien ulkonäkö (ja tunnelma) on melko erilainen. Lähes tunnin kuluttua tomaatinkyllästämät pommittajat päätyvät leikkimään salsamereen, josta ei enää löydy mitään tomaattia muistuttavaa. Toinen tykin laukaus viestittää taistelun loppumisesta. |